tiistai 21. maaliskuuta 2023
perjantai 22. lokakuuta 2010
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Dan Barber's foie gras parable | Video on TED.com
Dan Barber's foie gras parable | Video on TED.comEcological, ethical and tasty future by working with nature, if insects would be wiped on the face of earth, the live would cease in 50 years, if people would disappear, everything would florish.
lauantai 31. heinäkuuta 2010
Matt Ridley: When ideas have sex | Video on TED.com
Matt Ridley: When ideas have sex | Video on TED.com
Markus Wartiovaaran kanssa, oliko se 2004 paikkeilla esitin ajatuksen ideoiden luonteesta. Idea enemmän orgaanisena olentona elämässä omaa elämäänsä. Sittemmin löysin kirjasta God Wants Us Dead hyvän historiallisen selityksen tälle mutta oheisessa esityksessä paljastuu kehityksemme yhteisöllinen luonne. Yksilönä emme osaa juurikaan mutta yhdessä luomme enemmän.
Markus Wartiovaaran kanssa, oliko se 2004 paikkeilla esitin ajatuksen ideoiden luonteesta. Idea enemmän orgaanisena olentona elämässä omaa elämäänsä. Sittemmin löysin kirjasta God Wants Us Dead hyvän historiallisen selityksen tälle mutta oheisessa esityksessä paljastuu kehityksemme yhteisöllinen luonne. Yksilönä emme osaa juurikaan mutta yhdessä luomme enemmän.
perjantai 1. toukokuuta 2009
alkusanat
Köli pitää veneen pystyssä ja mahdollistaa purjehtimisen. Kun suunnittelemme venettä niin aloitamme tarpeistamme ja harvoin ajattelemme että köli kasvaa tarpeiden mukana.
Muutettuani perheeni kanssa Uuteen Seelantiin niin huomasin että luopumalla tavaroistani niin samalla mieleni keveni. Miksi näin? Tavarani pitivät huolen tarpeistani mutta samalla niihin kätkeytyi vastuu. Niinhän se on että ennen tutkimusmatkalle lähtöä retkikunnan on tarkkaan mietittävä mitä matkalle mukaan ottaa. Sankaritaruissa kantamus on yleensä kevyt - Hobbiteilla oli mukanaan lähinnä evästä, jediritareilla valosapeli ja Väinämöiselle riitti kantele. Vuosituhannen alussa temppeliherrain ritarit lahjoittivat henkilökohtaisen omaisuutensa jotta pääsivät lähemmäksi uskoaan.
Pinnan alle jää arjessa helposti asioita jotka tekevät elämässä purjehtimisen kömpelöksi. Suhde tavaroihin muodostuu helposti tärkeämmäksi kuin suhteemme kaltaisiimme tai itse elämään. Itselleni merkittävintä oli se että löysimme rohkeutta kohdata kysymyksen siitä mitä haluamme elämältä. Loppu on vaatinut vain hyvää kommunikaatiota. Lainaan tähän paikallista vuorikiipeilijää joka totesi että "ei haasteena ole vuori vaan vuorikiipeilijä" - Edmund Hillary.
Pysy liikkeessä. Tänä tosiTV:n kulta-aikana olisi tärkeää että liikumme emmekä vain liikutu. Vedämme puoleemme asioita joita valitsemme. Meille tärkeistä asioista meidät erottaa pelot, joita ruokimme. Loput unohdamme.
Pelot - kauhuhumala. Lasten kautta huomaa miten kauhulla kännäillään. Lapset käsittelevät todella paljon pelkoja ja heille suunnataankin huima annos elämään valmistelevia väkivallalla kuorrutettuja tarinoita. En ole huolissani sillä näin on ilmeisesti aina ollut, mutta ihmettelen että vaikka maailman suosituin kirja suosittelee vahvasti lapsenomaista lähestymistapaa niin edelleen tehokkain tapa hallita ihmisiä on pelko. En vähättele luotettavien historia- ja tiedotuslähteiden välittämää kuvaa ihmisen pahuudesta mutta haluan rohkaista seuraamaan sitä inhimillisyyttä ja rakkautta jota ympäri maailmaa käytetään ihmisyhteisöjen rakentamisessa.
Suuria kysymyksiä mutta varmasti monen tutkimusmatkailijan peruskysymyksiä. Innovatiivisuus ja lapsenomaisuus auttavat mutta huomaan että fyysinen etäisyys kotimaahan paljastaa ajattelua joka osaltaan auttaa jäsentämään kokemaamme. Vaihto-opppilasvuoteni Kaliforniassa on palautunut mieleeni värikkäänä. Ympäristö on vastaava ja tietenkin tuo kulttuurin avaimena toimiva englannin kieli. Hassua miten niinkin merkittävä osa elämääni jotenkin sulkeutui ollessani Suomessa. Tajusin tämän jo ennen matkaani sillä sain kuulla jenkeistä palanneiden suomalaisten golf-ammattilaisten kohtaloista, heidän menetettyyän otteensa peliin. Ilmiöllä on tekemistä itsetunnon hallitsemisessa joka osaltani joutuikin tulikasteeseen kun palasin suomalaiseen koulujärjestelmään.
Arvoisa lukijani. Toivon että saan sen verran pientä epämukavuutta aikaiseksi että kaipaat pientä liikettä. Mieli liikuutta kehoa. Haluan painottaa sitä että matka tapahtuu mielessä ja vasta omakohtaisesti kohtaamalla, asioille muodostuu merkityksiä. Jätän tarinani kesken ja en kerro sitä kirjan muotoon vaan haen erilaista kirjoitusprosessia. Haluan päästä nopeasti asian ytimeen ja tuhlata mahdollismman vähän yhteistä aikaamme, koska vasta nyt ymmärrän sen arvon.
Muutettuani perheeni kanssa Uuteen Seelantiin niin huomasin että luopumalla tavaroistani niin samalla mieleni keveni. Miksi näin? Tavarani pitivät huolen tarpeistani mutta samalla niihin kätkeytyi vastuu. Niinhän se on että ennen tutkimusmatkalle lähtöä retkikunnan on tarkkaan mietittävä mitä matkalle mukaan ottaa. Sankaritaruissa kantamus on yleensä kevyt - Hobbiteilla oli mukanaan lähinnä evästä, jediritareilla valosapeli ja Väinämöiselle riitti kantele. Vuosituhannen alussa temppeliherrain ritarit lahjoittivat henkilökohtaisen omaisuutensa jotta pääsivät lähemmäksi uskoaan.
Pinnan alle jää arjessa helposti asioita jotka tekevät elämässä purjehtimisen kömpelöksi. Suhde tavaroihin muodostuu helposti tärkeämmäksi kuin suhteemme kaltaisiimme tai itse elämään. Itselleni merkittävintä oli se että löysimme rohkeutta kohdata kysymyksen siitä mitä haluamme elämältä. Loppu on vaatinut vain hyvää kommunikaatiota. Lainaan tähän paikallista vuorikiipeilijää joka totesi että "ei haasteena ole vuori vaan vuorikiipeilijä" - Edmund Hillary.
Pysy liikkeessä. Tänä tosiTV:n kulta-aikana olisi tärkeää että liikumme emmekä vain liikutu. Vedämme puoleemme asioita joita valitsemme. Meille tärkeistä asioista meidät erottaa pelot, joita ruokimme. Loput unohdamme.
Pelot - kauhuhumala. Lasten kautta huomaa miten kauhulla kännäillään. Lapset käsittelevät todella paljon pelkoja ja heille suunnataankin huima annos elämään valmistelevia väkivallalla kuorrutettuja tarinoita. En ole huolissani sillä näin on ilmeisesti aina ollut, mutta ihmettelen että vaikka maailman suosituin kirja suosittelee vahvasti lapsenomaista lähestymistapaa niin edelleen tehokkain tapa hallita ihmisiä on pelko. En vähättele luotettavien historia- ja tiedotuslähteiden välittämää kuvaa ihmisen pahuudesta mutta haluan rohkaista seuraamaan sitä inhimillisyyttä ja rakkautta jota ympäri maailmaa käytetään ihmisyhteisöjen rakentamisessa.
Suuria kysymyksiä mutta varmasti monen tutkimusmatkailijan peruskysymyksiä. Innovatiivisuus ja lapsenomaisuus auttavat mutta huomaan että fyysinen etäisyys kotimaahan paljastaa ajattelua joka osaltaan auttaa jäsentämään kokemaamme. Vaihto-opppilasvuoteni Kaliforniassa on palautunut mieleeni värikkäänä. Ympäristö on vastaava ja tietenkin tuo kulttuurin avaimena toimiva englannin kieli. Hassua miten niinkin merkittävä osa elämääni jotenkin sulkeutui ollessani Suomessa. Tajusin tämän jo ennen matkaani sillä sain kuulla jenkeistä palanneiden suomalaisten golf-ammattilaisten kohtaloista, heidän menetettyyän otteensa peliin. Ilmiöllä on tekemistä itsetunnon hallitsemisessa joka osaltani joutuikin tulikasteeseen kun palasin suomalaiseen koulujärjestelmään.
Arvoisa lukijani. Toivon että saan sen verran pientä epämukavuutta aikaiseksi että kaipaat pientä liikettä. Mieli liikuutta kehoa. Haluan painottaa sitä että matka tapahtuu mielessä ja vasta omakohtaisesti kohtaamalla, asioille muodostuu merkityksiä. Jätän tarinani kesken ja en kerro sitä kirjan muotoon vaan haen erilaista kirjoitusprosessia. Haluan päästä nopeasti asian ytimeen ja tuhlata mahdollismman vähän yhteistä aikaamme, koska vasta nyt ymmärrän sen arvon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
